Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Murrejuttu Hämeestä:            

MUOR-VAINAANI MUISTO.

Min muorii ol nii korea ihmii. Sit oikei nimitettii korea ku Mikkolam Miina. Muor kävel nii tasasest, ei olis kanammuna pulonnu pien lakuvaiselt. Sill oli nii pitkä tukka, että sai istua pielle. Se oli kulla näköi ja lask loville ohavuksilt. Sool pitkäl palmikol  ja piän ympär. Ku se muor kylvötti meittie
pikkusena saunas, nii ei saannu porata vaa pit panna kälet ristii. Ku se pes joka paikas nii se sanoi:"Pois pakat lapsestai; pestie korvalehtoi, nenänpiekköi, suukkoin ja vattanapai puhtaiks. Pestie pikkukätöset ja jalkaset. Muor hossottaa viel vähä vihlal. Heitetie pikkuse löylyvä nii laps lämpiää".

Ku myö vehlattii nii muor useast huus meitille: "Jos mie otan kansukan ja lyäl laikoillenne". Ei myö saati kansukkaa. Muor oli nii armokatti, ku äitie kuol nii se ol ku äite meitille. Se viisas nuttuja hyvim panemaa iltasin ja jalkumie. Se san: "Pa sierykses orrelle ja pieksus piisille. Muista, siel villai palaa, missä voi sulaa". Ku joku öksy mettäpolulle nii se viisas tielle.
Se viisas: "E tie tie teittie mihkie vie, tie tie vie teittie mettie".

"Ku toi Iita tul tähäm maalimaa nii silloi tul vettä ku aisaa. Se syksy ol sitte satielliist. Sool pernan otin aikaa, Iso-Maija ol täm paikam paarmuska. Minä lensir raittie myöle Hannula riihtarhaa. Kura roisku vaa ku ol pimeä ku piäskysepiä. Yhles tultiim Maijan kans nii likka huus jo äities vieres".

Näi se muor-vainaa juttus min maalimaa tulostai. Minust se oli lystie kuulella. "Ei äites maannu pirttinäisenä viikkomierie. Se nous koht ylös ja läks pernamaalle. Ja eik sinua ristimätä piletty ku neljä päivie. Mevvät enos väjet kirkkuo nii pistettii likka rattaille. Parinpellon kirkherra sin kasto ja anto vierän nime. Pit Effemiija tulla. Kuul vieri ku ol vähäkuuloi se
Temppekki-vainaa. Tek Iita Emilja. Kovas morkkas se Temppekki siit ku kuumana veivätte ristille. Enoi emäntä sit o jutunnu ku uskals sanoa papille: "Auvastaa kapalost nii jäähtyy". Molemmat kummit oj jo kuollu ja haulas. Puol last kummaa, sanotaa.

Min muorvainaa se ol hyvä muistoi. Se juttus ja istu sänkyl lailal ja neuvo jos miult men vieri ku 'syntiist-vaivaist' lujettii ja yhles veisattii: 'O tot taivaa hiesalia' ja 'Joutukaa sielut'. Minä pölkäsin sit ku muorvainaa juttus ku piilul lyötii kaula poikki sellaselt, joka tappo toisen ihmise. Ja korvat hörös kuuleltii kaik ku muor juttus ku vittat saivatte ja teilattii. Ja
tautivuonna kuol ihmisie ku heinie. Eikä mones talos ollu kistuupanijaa omast talost ku kolier vei lakonaa. Ja isorokko tek pinnan ku puunkuoren.

Min muorii ol nii hyvä lukija. Se luk ja laulo nii koreal ienel. Nii mulle tul sellai miel kirjoi. Äilen suur virskirja ol min elämäi. Jos äite kehräs nii silloi aina kysyi: "Mikäs toij o?" Sil tapaa sit piesin kirjalle. En ollu viittä aastaikaa täyttänny ku papistoihi piesi. Laskin aapisen kannest kantie. Tul oikee kirjaki papistoist osaamisest ja silittivätten tukan pieltä. Yks
lujettajist sano: "Toi likkaha käy lukuun ku kärpäi tervaa". Minä piestim porun, ku  kärpäseks haukkuvatte. Pietin itseksei, en menie papistoihi ku haukkuuvatte. Mut lujin Kenoveivaa kaapin takana ja allakast nimie. Muor neuvvo kuun nousemiset ja laskemiiset. Voi ku muor eläis viel nii se viisais kaikki asijat. Minä ostaisi sille kahvie ja mentäs suvel yhles Hollolan kirkkuo.

Kirjoittaja:

opettaja Iida Heinonen (äitini pikkuserkku), s.1885 Hollola

 

©2017 Roosa-Astrid - suntuubi.com